Poijun elämää

On perjantai-ilta ja törmään vahingossa yhteen työntekijäämme. Hän yllättää minut täysin hetken perästä tuoden iloisesti hymyillen tulppaanikimpun perjantai-illan iloksi. Olin aidosti yllättynyt ja kylläpä se piristi kummasti iltaa. Pieni ele, mutta niin tärkeä siirtämään iloa useammalle. Minähän olin kotonakin koko illan ja viikonlopun iloinen saamistani ylläri kukista. Heh.. en siis kiukutellut kotona.. 😄 Myöhemmin sain viestiä, miksi hän oli halunnut jakaa iloa eteenpäin. Työntekijä oli kokenut aitoa onnistumista työssään ja oli lähtenyt työpäivän jälkeen hymyssä suin kotiin. Joskus onnistumiset lähtevät pienestä ja voivat kantaa pitkälle. Iloinen päivä, hyvässä tiimissä, jossa yhteistyö toimii ja kaikki tukevat toisiaan, mikä voisi olla oman työnteon kannalta innostavampaa. Tällainen ilmapiiri meillä tuntuu olevan vallalla koko talossa, kaikissa ryhmissä. Tämä ilmapiiri välittyy myös lapsiin ja heidän vanhempiin. Jokainen on aidosti kiinnostunut omista ja toisten tekemisistä ja

Muskariopemme Johanna on laittanut koosteen, mitä muskareissa on tammikuussa tapahtunut. Meidän muskarit ovat niin huippuja. Johanna, varhaisiän musiikkipedagogimme suunnittelee muskarit hyvin tarkkaan ja aina kaikki nivoutuu Poijun teemoihin. Lapset ovat innoissaan ja nauttivat intopinkeenä muskareista. Annetaan nyt Johannalle sananen 😂  Jokainen poijulainen osallistuu kerran viikossa muskariin. Tavalliset ryhmät on kuitenkin muskareissa jaettu kahtia, joten muskariryhmiä on peräti kahdeksan. Jokaiselle ryhmälle on suunniteltu kuukausittain oma tunti, joka perustuu kyseisen kuukauden Aistiseikkailu- materiaaliin. Tunti muodostaa 1-4-vuotiaiden ryhmissä tarinan, jota musisoidaan yhdessä. Tunnin kulun ennakoitavuus on lapsille tärkeää, joten joka kerta alkaa samalla alkulaululla (”Onko Maija täällä?”) ja päättyy samaan loppulauluun (”Loppuleija” tai "Muskari on loppu"). Yleensä muutkin tekemiset toistuvat tietyn kaavan mukaan. Kuukauden ensimmäinen muskarikerta menee yle