Uni on ihmisille elinehto. Uni vaikuttaa aivojen toimintaan, koska unen aikana opitut asiat painuvat muistiin. Uni edistää myös luovuutta ja vahvistaa vastustuskykyä. Vanhassa lastenlaulussakin lauletaan: "Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme." Muitakin vaikutuksia unella on, kuten kasvuhormonin erittyminen. Yksi tuoreimmista havainnoista on se, että unen aikana aivot puhdistavat itseään selkäydinnesteen avulla. Tunne-elämätaidotkin kehittyvät nukkuessa. Esimerkiksi pelot ja muut vaikeat asiat ovat myös niitä, joita lapsi voi käsitellä unessa ollessaan. Uni vaikuttaa positiivisesti myös mielialaan ja keskittymiskykyyn. Näistä hyödyistä huolimatta useimmat lapset eivät halua mennä nukkumaan. Sen takia unen hyödyistä kannattaakin puhua ääneen, positiiviseen sävyyn.
Lapsen hyvinvointi koostuu oikeasta nukahtamis- ja heräämisajasta sekä iästä riippuen päiväunista. Unen on oltava riittävää ja yhtäjaksoista. Riittävän pitkään nukkunut lapsi herää aamuisin hyväntuulisena ja virkeänä. 1-3-vuotias tarvitsee unta 12-14 tuntia vuorokaudessa. 3-6-vuotiaalle puolestaan riittää yleensä 10-13 tunnin uni. Unimäärä jakautuu lapsikohtaisesti yöaikaan ja päiväuniin. Useimmat lapset menevät nukkumaan klo 19-21 välillä ja heräävät aamulla klo 6-8 välillä. Esimerkiksi nelivuotias lapsi, joka herää aamulla klo 7 ja ei nuku päiväunia, menee nukkumaan klo 18-21 välillä. Jos hän nukkuu tunnin päiväunet nukkumaanmeno osuu klo 19-22 välille. Noin nelivuotias lapsi alkaa vähitellen jättämään päiväunia pois, jos hän saa yöaikaan nukuttua riittävästi. Toisaalta osa kuusivuotiaista tarvitsee vielä päiväunet.
Päiväkodissa monet lapset tarvitsevat vielä päiväunet, vaikka kotipäivinä he eivät enää niitä nukkuisi. Tähän vaikuttaa muun muassa ryhmätoiminnan aktiivisuus ja ihan pelkkä ryhmässä oleminen. Vaikka lapsi ei nukkuisikaan, lepohetki auttaa häntä virkistymään päivän aikana, koska päivälevon aikana kortisolin taso laskee. Tähän riittää se, että vietetään hetki paikallaan maaten ilman muuta toimintaa tai lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Jos päivälevolle rauhoittuminen on vaikeaa tai mahdotonta, kortisolitasot eivät pääse laskemaan päivän aikana. Päiväunien vastustelu toki kuuluu osalla lapsista asiaan, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi ei unia tarvitsisi.
Kaikki lapset hyötyvät tutusta päiväunirutiineista ja rytmistä. Kun asiat toistuvat joka päivä samaan aikaan, lapsen sisäinen kello tunnistaa uniajan ja nukahtaminen on helpompaa. Tästä syystä uni-valverytmistä kannattaisi pitää kiinni niin arkena kuin viikonloppunakin. Meillä lepoajan rutiinit lähtevät lounaasta, jonka jälkeen lapsille tarjotaan xylitoli-pastilli. Sitten siirrytään omalle lokeropaikalle riisumaan vaatteet, jonka jälkeen käydään vielä vessassa. Jokaisella lapsella on oma tarkkaan valittu sänkypaikka, jonne saa ottaa mukaan oman unisen ja pehmeän unikaverin. Aikuinen peittelee lapsen, jos lapsi niin haluaa. Tarvittaessa lasta voidaan hieman silitellä tai vaikka hieroa jalkapohjaa. Lepoaika on kuitenkin ryhmätilanne, joten aikuisella ei ole mahdollista viettää koko aikaa yhden lapsen kanssa. Päiväkodissa levolta saa nousta viimeistään yhden aikaan ja viimeisetkin nukkujat herätetään kahteen mennessä, jotta pääsemme yhdessä välipalalle ennen iltapäiväulkoilua.
Oikein ajoitetut päiväunet (ennen klo 15 nukutut) eivät tutkijoiden mukaan siirrä yöunen tuloa, koska aikaa päivä- ja yöunen välissä on yli viisi tuntia. Yliväsyneen lapsen on vaikea saada unenpäästä kiinni ja lapsellekin voi kertyä univelkaa.
Meillä aikuisilla on tärkeä rooli unesta ja levosta puhuttaessa. Meidän puheemme ja asenteemme vaikuttavat suuresti lapsiin. Jos me arvostamme lepoa, se välittyy luontevasti heillekin.
Kommentit
Lähetä kommentti