Siirry pääsisältöön

Poijun uusi normaali vai.. mitähän vielä tulevaisuus tuo....

 Puoli vuotta on vierähtänyt tätä meidän uutta normaalia. Taakse päin katsottuna aika on kulunut todella nopeasti. Kevät ja kesä suhahtivat ohi ja nyt on jo syksykin pitkällä ja joulu häämöttää.😀

Aika on ollut monimuotoinen ja jännä. Me päädyimme aloittamaan uuden normaaliarkemme ulkotoiminnalla. Mahtavaa huomata, miten lapset ja henkilökunta ovat päässeet ideaan mukaan. Kaikkea voi ja pystyy tekemään ulkona. Parhaimmillaan lapset ulkoilevat ja liikkuvat päivittäin jopa 6 tuntia. 

Lähdemme joka päivä ulos heti aamupalan jälkeen. Ryhmät suuntaavat lähimaastoihin pitämään aamupiiriä ja toteuttamaan päivän ohjelmaa. Aistiseikkailut, jumpat, askartelut yms onnistuvat luonnon keskellä. Muskarit on pidetty kaikissa ryhmissä sisällä samoin eskareiden ja viskareiden pöytätason tehtävät. Samalla saavat myös ohikulkijat nauttia meidän puuhista. Iloinen laulu-/leikkihetki rannalla saa mukaansa myös iloisia ohikulkijoita. Piristää varmasti jokaista tässä nykyisessä tilanteessa, jossa korona tuntuu aloittavan uuden kiihtymisen.

Aamupäivän touhujen jälkeen palaamme Poijuun lounaalle ja lepohetkelle. Vähemmän lepäävät ulkoilevat myös odottaessaan nukkuvien kavereidensa heräämistä. Välipalan jälkeen kaikki siirtyvätkin pihalle leikkimään ja odottamaan kotiin lähtöä. Ulkona olemme nähneet mahtavia mielikuvitusleikkejä. Metsä onkin mitä parhain oppimis- ja leikkiympäristö. Leikit ovat pitkäkestoisia ja voivat jatkua päiviä. Ja voitte uskoa, että pitkien ulkoilujen jälkeen ruoka myös maistuu.🍚🍛🍜 Onneksi meillä on Petrin tekemää monipuolista ja terveellistä kotiruokaa.

Vältämme tässä tilanteessa yleisiä puistoja ja tiloja ja emme käytä julkisia liikennevälineitä, ulkona on vain niin hyvä olla ja toimia. Ilmojen viiletessä onkin hyvä huomioida hyvä kerrospukeutuminen ja ehjät sadevaatteet. Odotamme innolla talvea ja toivottavasti saisimme tänä vuonna lunta, joka innostaa taas uusiin leikkeihin ja touhuihin. Vesi-, muta-, ja kuraleikit tulevat varmasti tutuiksi loppuvuoden aikana, mikäli Helsingin sää toteuttaa mustan ja harmaan loppusyksyn kaavaa. Toki onhan säätilatkin heitelleet vuosi vuodelta, joten positiivisin mielin vaan odottamaan lämmintä ja kuivaa syksyä, joka päätyisi runsaslumiseen talveen.🌞

Toivon kovasti, että uusi koronan kiihtymisvaihe olisi lyhyt ja yhteiskunta pystyisi pyörimään sekä ihmiset noudattaisivat ohjeistuksia ja ennen kaikkea pysyisimme kaikki terveinä.💜

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

elämää päiväkodissa koronan keskellä

Elämme hurjaa aikaa.

Tiistaina 10.3. meillä oli Petrin kanssa kaikki pakattu ja odotimme kuumeisesti jo elokuussa 2019 varattua lomamatkaa Vietnamiin. Minä laskin jo tunteja lennon lähtöön, jonka oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä. Suuret odotukset olivat ladattu. 💖 Ensimmäistä kertaa yrittäjinä seitsemään vuoteen kesken toimintakauden me olimme lähdössä lomareissulle pidemmälle kuin Tallinnaan

Toisin kuitenkin kävi. Iltapäivästä tuli tekstiviesti sekä Finnairilta että matkatoimistolta, että matka on peruttu Vietnamin asettamien viisumimuutosten vuoksi. Itkuhan siinä ensin tuli. Kotona katsottiin sitten äkkilähtöjä, josko kuitenkin lämpöön mentäisiin. Otettiinkin sunnuntaille lähtö Kanarialle; kun lomakin kerran tässä on ja kaikki huolehdittu pitkillä päivillä etukäteen Poijuun lomamme ajaksi.
Koronatilanne kuitenkin eli päivä päivältä ja suositukset lisääntyivät. Päätimme Petrin kanssa, että tämä loma vietetään, nyt sitten mökillä. Me emme lähde mihinkään ulkomaille jo esimerkk…

Kevät etenee

Ihanaa herätä aamulla ja lähteä avaamaan päiväkoti. Päiväkodin pihalle tultaessa 06.15 kaikkialla on valoisaa. Mustarastaat laulavat aamulurituksiaan. Olen itse niin kevät- ja kesäihminen. Tuntuu, että heräisin eloon valon mukana. Ehkä moni muukin ajattelee samalla lailla 😊

Tämä alkuvuosi on edennyt vauhdikkaasti. Tuntuu, että maanantain jälkeen huomenna onkin jo perjantai. Aivan uskomatonta. Yksi eskareistani kyseli tänään, montako viikkoa hänellä on vielä koulun alkuun. Äkkiseltään hänen kanssa laskettiin, että jos nyt on viikko 13 ja koulu alkaa viikolla 32, niin 19 viikkoa. Se aika hurahtaa nopeasti. Ja aina, ihan joka kerta, on hyvin tunteellista laskea nämä veijarit koulutielle. Osan olen tuntenut jo Vasa-ajoista. Ovat siis kulkeneet kanssani hyvinkin pienestä lähtien. Rakkaita ovat kaikki.

Yksi minun periaatteita onkin, että haluan tuntea ihan kaikki lapset henkilökohtaisesti. Se ehkä rajoittaa huimaan laajentumiseen 😂. Rakastan höpsötellä kaikkien kanssa ja kaikki myös höpsö…

Aamu Vuosaarentiellä

Ihan tavallinen aamu Vuosaarentiellä
Herätyskello soi kukonlaulun aikaan. On todella pimeää ja tuntuu, että on vaikea saada silmät auki. Petri lähtee autolla etukäteen valmistelemaan päivän aterioita ja minä käppäilen pikkuhiljaa perässä. Nautin kuulokkeista yleensä raskasta Ramsteinia.. askeleet vie rytmissä eteenpäin.😉

Päästyäni päiväkodille kuuma teevesi odottaa (kiitos Petrille) ja lapsosia odotellessa siivoilen Laamojen tiloja ja laitan hiljaista musiikkia soimaan taustalle. Aamut alkavat rauhallisesti.. ovelta kuuluu iloinen HUOMENTA ja ensimmäinen Poijulainen saapuu paikalle. Vanhemman kanssa käsipesu, vessasta kuuluu puheensorina.. hymyilyttää. "Saaks mennä perikseen" kuuluu jo ennen isälle sanottuja heippoja. Monesti paikalla ennen aamupalaa on vain hyppysellinen lapsia. Joku haluaa lukea kirjaa, joku tehdä palapeliä... "hei tää on muskarilaulu", kun muurahaisten muori pärähtää soittimesta. Sylitellään, puhutaan, opetellaan sanoja, keskustellaan kullekin …