Puoli vuotta on vierähtänyt tätä meidän uutta normaalia. Taakse päin katsottuna aika on kulunut todella nopeasti. Kevät ja kesä suhahtivat ohi ja nyt on jo syksykin pitkällä ja joulu häämöttää.😀 Aika on ollut monimuotoinen ja jännä. Me päädyimme aloittamaan uuden normaaliarkemme ulkotoiminnalla. Mahtavaa huomata, miten lapset ja henkilökunta ovat päässeet ideaan mukaan. Kaikkea voi ja pystyy tekemään ulkona. Parhaimmillaan lapset ulkoilevat ja liikkuvat päivittäin jopa 6 tuntia. Lähdemme joka päivä ulos heti aamupalan jälkeen. Ryhmät suuntaavat lähimaastoihin pitämään aamupiiriä ja toteuttamaan päivän ohjelmaa. Aistiseikkailut, jumpat, askartelut yms onnistuvat luonnon keskellä. Muskarit on pidetty kaikissa ryhmissä sisällä samoin eskareiden ja viskareiden pöytätason tehtävät. Samalla saavat myös ohikulkijat nauttia meidän puuhista. Iloinen laulu-/leikkihetki rannalla saa mukaansa myös iloisia ohikulkijoita. Piristää varmasti jokaista tässä nykyisessä tilanteessa, jossa korona tuntu
Tässä onkin nyt vierähtänyt jo useampi viikko näitä poikkeusoloja. Poijussa ollut lapsia paikalla todella vähän, joten vanhemmat ovat erittäin kiitettävästi noudattaneet viranomaisten suosituksia. Nyt eletäänkin sitten jännempää aikaa siitä, miten rajoituksia ja suosituksia lähdetään purkamaan ja millaisella aikataululla sekä, miten purkaminen vaikuttaa suosituksiin varhaiskasvatuksen puolella. Varhaiskasvatushan on ollut kokoajan auki ja vahvana suosituksena on ollut pitää lapset kotona. Tämä onkin toteutunut kiitettävästi. Olemme pyrkineet pitämään toiminnan normaalina poikkeusoloista huolimatta paikalla oleville lapsille. Henkilökunnalle olen kehitellyt erilaisia mielekkäitä puuhia, kuten ammattikirjallisuuden lukemista, toiminnan arviointia, kehittämiskohteita ja tulevan suunnittelua. Maalis-huhtikuussa pyöri vielä henkilökunnalla vuosilomia, joten joku olikin viikoittain viettämässä vähän erilaista lomaa. Poijussa onkin virinnyt iloista ammatillistakeskustelua aiheesta kuin aihe