Siirry pääsisältöön

Me Poijulaiset

Oho. Heinäkuukin vaihtui jo elokuuksi. Koko Poijun yhteinen kesäaika päättyi siis nyt perjantaina ja maanantaina kaikki palailevat omiin ryhmiinsä.
Seitsemäs kesä... 💖

Seitsemän vuotta sitten, 1.8.2012, avasimme Petrin kanssa päiväkotimme ovet ensimmäisen kerran.  Meillä oli 15 lasta ja kolme työntekijää. Siitä sitten pikkuhiljaa tai oikeastaan voisi sanoa aika nopeastikin ryhmät alkoivat täyttymään. Aluksi siis Laamat ja Vasat täyttyivät ja 1.12.2013 avasimme Alpakat ja myöhemmin 1.5.2016 Guanakot. Nyt meitä Poijulaisia on jo yli 60 ja henkilökuntaakin 11 ja me itse.
Koko historiamme ajan, meille on ollut äärimmäisen tärkeää vahva yhteisöllisyys ja ME POIJULAISET henki. Kesäisin se korostuu ja näkyy parhaimmillaan. Ryhmät yhdistettiin kaikki Vuosaarentielle ennen juhannusta ja toiminta on ollut koko kesän hyvin pedagogisesti suunniteltua ja monipuolista viikon välein vaihtuvine teemoineen. Meidän suunnitelmallista toimintaa korostaa myös se, että kaikki kesän viikkoteemat oli suunniteltu jo toukokuussa. Jokaiselle työntekijälle oli täysin selvää, mikä on minkäkin viikon teema ja lomalta palaavien oli aina helppo hypätä kelkkaan mukaan.
Meillä on myös yhdistetty ryhmien toimintaa syksyisin ja keväisin mm. liikunnoissa ikätasoisesti ja pidämme yhteisiä juhlia ja tempauksia pitkin vuotta. ME POIJULAISET henki näkyy kaikkialla, niin sisäpiirissä kuin ulkomaailmaankin.
On mahtavaa toimia johtajana ja omistajana tällaisessa työyhteisössä, jossa kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen ja auttavat toisiaan ryhmästä riippumatta. On ollut upeaa seurata myös lomamme aikana, kuinka hyvin kaikki on toiminut, juuri kuten oli pedagogisesti suunniteltukin. Olemme niin ylpeitä päiväkodistamme ja siellä työskentelevistä kasvattajista lapsista puhumattakaan. Parempaa ei ole.. ei oikeasti ole!
Tätä meille niin tärkeää Poijun henkeä lähdetään taas vahvistamaan tulevana KAHDEKSANTENA toimintakautena.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vanhempainilta

Pidettiin ihan perinteinen vanhempainilta Poijussa tänään. Paikalla olikin yllättävän paljon innokkaita vanhempia. Ihana huomata, että asiat kiinnostavat.
Vähän suunnittelimme pieniä toiminnallisia leikkejä vanhemmille, mutta emme nyt kuitenkaan lähteneet niihin, vaan pidettiin ihan informatiivinen vanhempainilta. Itse aikoinani muistelin, etten millään olisi jaksanut leikkiä enää työpäivän jatkoksi.
Tosiaan kävimme läpi perusasioita, jotka ovat taas pompsahdelleet vuoden aikana esille. Kela!! niin Kela ja yksityisen tuen hakeminen. Perheen tehtävä on huolehtia, että tuki tulee ja oikean suuruisena. Meille ei tipahda postiluukusta paperia, että tuki on lakkautettu. On vain käytävä tilitiedot läpi ja katsottava, että tuet maksetaan päätösten mukaisesti. Itse kyllä tykkäisin sellaisesta palvelusta Kelalta, että meille palveluntuottajille tulisi tieto tuen päättämisestä.
Hoitoaikojen ilmoittaminen on tärkeää.. miksi? no tiedämme, milloin pitää olla henkilökuntaa paikalla. Kriittisimmät …

onnistumisen kokemuksia

On perjantai-ilta ja törmään vahingossa yhteen työntekijäämme. Hän yllättää minut täysin hetken perästä tuoden iloisesti hymyillen tulppaanikimpun perjantai-illan iloksi. Olin aidosti yllättynyt ja kylläpä se piristi kummasti iltaa. Pieni ele, mutta niin tärkeä siirtämään iloa useammalle. Minähän olin kotonakin koko illan ja viikonlopun iloinen saamistani ylläri kukista. Heh.. en siis kiukutellut kotona.. 😄
Myöhemmin sain viestiä, miksi hän oli halunnut jakaa iloa eteenpäin. Työntekijä oli kokenut aitoa onnistumista työssään ja oli lähtenyt työpäivän jälkeen hymyssä suin kotiin. Joskus onnistumiset lähtevät pienestä ja voivat kantaa pitkälle. Iloinen päivä, hyvässä tiimissä, jossa yhteistyö toimii ja kaikki tukevat toisiaan, mikä voisi olla oman työnteon kannalta innostavampaa.
Tällainen ilmapiiri meillä tuntuu olevan vallalla koko talossa, kaikissa ryhmissä. Tämä ilmapiiri välittyy myös lapsiin ja heidän vanhempiin. Jokainen on aidosti kiinnostunut omista ja toisten tekemisistä ja o…

Kevät etenee

Ihanaa herätä aamulla ja lähteä avaamaan päiväkoti. Päiväkodin pihalle tultaessa 06.15 kaikkialla on valoisaa. Mustarastaat laulavat aamulurituksiaan. Olen itse niin kevät- ja kesäihminen. Tuntuu, että heräisin eloon valon mukana. Ehkä moni muukin ajattelee samalla lailla 😊

Tämä alkuvuosi on edennyt vauhdikkaasti. Tuntuu, että maanantain jälkeen huomenna onkin jo perjantai. Aivan uskomatonta. Yksi eskareistani kyseli tänään, montako viikkoa hänellä on vielä koulun alkuun. Äkkiseltään hänen kanssa laskettiin, että jos nyt on viikko 13 ja koulu alkaa viikolla 32, niin 19 viikkoa. Se aika hurahtaa nopeasti. Ja aina, ihan joka kerta, on hyvin tunteellista laskea nämä veijarit koulutielle. Osan olen tuntenut jo Vasa-ajoista. Ovat siis kulkeneet kanssani hyvinkin pienestä lähtien. Rakkaita ovat kaikki.

Yksi minun periaatteita onkin, että haluan tuntea ihan kaikki lapset henkilökohtaisesti. Se ehkä rajoittaa huimaan laajentumiseen 😂. Rakastan höpsötellä kaikkien kanssa ja kaikki myös höpsö…