Siirry pääsisältöön

Kevät etenee

Ihanaa herätä aamulla ja lähteä avaamaan päiväkoti. Päiväkodin pihalle tultaessa 06.15 kaikkialla on valoisaa. Mustarastaat laulavat aamulurituksiaan. Olen itse niin kevät- ja kesäihminen. Tuntuu, että heräisin eloon valon mukana. Ehkä moni muukin ajattelee samalla lailla 😊

Tämä alkuvuosi on edennyt vauhdikkaasti. Tuntuu, että maanantain jälkeen huomenna onkin jo perjantai. Aivan uskomatonta. Yksi eskareistani kyseli tänään, montako viikkoa hänellä on vielä koulun alkuun. Äkkiseltään hänen kanssa laskettiin, että jos nyt on viikko 13 ja koulu alkaa viikolla 32, niin 19 viikkoa. Se aika hurahtaa nopeasti. Ja aina, ihan joka kerta, on hyvin tunteellista laskea nämä veijarit koulutielle. Osan olen tuntenut jo Vasa-ajoista. Ovat siis kulkeneet kanssani hyvinkin pienestä lähtien. Rakkaita ovat kaikki.

Yksi minun periaatteita onkin, että haluan tuntea ihan kaikki lapset henkilökohtaisesti. Se ehkä rajoittaa huimaan laajentumiseen 😂. Rakastan höpsötellä kaikkien kanssa ja kaikki myös höpsöttelevät minun kanssa.

Hetken saimme alkuvuodesta nauttia oikeasta talvesta. Ihanaa oli oikeasti lunta ja paljon. Lapset nauttivat lumileikeistä ja tavoillemme uskollisina ulkoilimme paljon. Eskarissa kokeiltiin jopa hiihtämistäkin ja ulkojäillä luistelua. Sitten se talvi lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Ulkoilut muuttuivat kuravelliulkoiluiksi. Lapsista ihan huippua. Hyppiä lätäköissä ja kastua litimäriksi. Monesti miettinyt, että pitäisi kehittää semmoinen kumiasu, joka mahdollistaa lasten aidon leikin märissä olosuhteissa ilman sisävaatteiden kastumista. Joillakin muuten semmoinen kokohaalari löytyy!! ihan huippuasu. Kuvia asusta löytyy linkin kautta sadehaalari fleecevuorella 💪

Katsotaan, mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan.. Ainakin Satu Sopanen Tuttiorkestereineen tulee konsertoimaan Poijuun. Ihan mahtavaa. Tällaista ajatuksen virtaa lähti tänään liikkelle.. Mitähän seuraavaksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Poijun uusi normaali vai.. mitähän vielä tulevaisuus tuo....

 Puoli vuotta on vierähtänyt tätä meidän uutta normaalia. Taakse päin katsottuna aika on kulunut todella nopeasti. Kevät ja kesä suhahtivat ohi ja nyt on jo syksykin pitkällä ja joulu häämöttää.😀 Aika on ollut monimuotoinen ja jännä. Me päädyimme aloittamaan uuden normaaliarkemme ulkotoiminnalla. Mahtavaa huomata, miten lapset ja henkilökunta ovat päässeet ideaan mukaan. Kaikkea voi ja pystyy tekemään ulkona. Parhaimmillaan lapset ulkoilevat ja liikkuvat päivittäin jopa 6 tuntia.  Lähdemme joka päivä ulos heti aamupalan jälkeen. Ryhmät suuntaavat lähimaastoihin pitämään aamupiiriä ja toteuttamaan päivän ohjelmaa. Aistiseikkailut, jumpat, askartelut yms onnistuvat luonnon keskellä. Muskarit on pidetty kaikissa ryhmissä sisällä samoin eskareiden ja viskareiden pöytätason tehtävät. Samalla saavat myös ohikulkijat nauttia meidän puuhista. Iloinen laulu-/leikkihetki rannalla saa mukaansa myös iloisia ohikulkijoita. Piristää varmasti jokaista tässä nykyisessä tilanteessa, jossa korona tuntu

Vasojen muskari

Huhtikuun muskari Vasoille Tämä olisi ollut alkuperäinen suunnitelma muskariin, mutta tilanteesta johtuen ryhmille on pidetty yhteisiä muskareita, joissa on ollut Spotifyn listalta löytyviä kappaleita.   Kaikilla muskariryhmillä on alkulaulun jälkeen joku Laulavalla kynällä tehty laulu. Uutta asiaa on lähestytty niin, että ensimmäisellä kerralla Johanna on piirtänyt kuvan paperille ja sen jälkeen lapset ovat saaneet piirtää sitä sormilla omaan käteen tai jalkaan. Sen jälkeen samaa kuvaa on piirretty useamman kerran kaverin selkään ennen kuin se on piirretty paperille. YouTubesta löytyy yksi esimerkki laulusta hakusanalla " Laulau Piirrän kukkasen ". Yhtä hyvin laulupiirtämistä voi tehdä muillakin lauluilla. Alkulauluna muskareissa on jokaiselle lapselle erikseen laulettava laulu, jonka aikana taputetaan perussykettä joko käsillä, käsillä reisiin tai näitä kahta vuorotellen. "X (lapsen nimi) on tullut muskariin, muskariin, muskariin. X on tullut muskariin.

elämää päiväkodissa koronan keskellä

Elämme hurjaa aikaa. Tiistaina 10.3. meillä oli Petrin kanssa kaikki pakattu ja odotimme kuumeisesti jo elokuussa 2019 varattua lomamatkaa Vietnamiin. Minä laskin jo tunteja lennon lähtöön, jonka oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä. Suuret odotukset olivat ladattu. 💖 Ensimmäistä kertaa yrittäjinä seitsemään vuoteen kesken toimintakauden me olimme lähdössä lomareissulle pidemmälle kuin Tallinnaan Toisin kuitenkin kävi. Iltapäivästä tuli tekstiviesti sekä Finnairilta että matkatoimistolta, että matka on peruttu Vietnamin asettamien viisumimuutosten vuoksi. Itkuhan siinä ensin tuli. Kotona katsottiin sitten äkkilähtöjä, josko kuitenkin lämpöön mentäisiin. Otettiinkin sunnuntaille lähtö Kanarialle; kun lomakin kerran tässä on ja kaikki huolehdittu pitkillä päivillä etukäteen Poijuun lomamme ajaksi. Koronatilanne kuitenkin eli päivä päivältä ja suositukset lisääntyivät. Päätimme Petrin kanssa, että tämä loma vietetään, nyt sitten mökillä. Me emme lähde mihinkään ulkomaille jo esim