Marraskuussa on pimeää ja märkää, mutta joukko reippaita Poijulaisia marssii säätä uhmaten kohti Aimo Mäkisen areenaa heti ennen yhdeksää. Osa 3-6-vuotiaista lähtee matkaan Aurinkolahdesta ja iso porukka Vuosaarentieltä. Alpakat reippailevat kävellen pitkän matkan jäähallille päin ja takaisin matka taittuu vastaavasti bussilla. Laamat ja Guanakot pistävät tassua toisen eteen molempiin suuntiin. Matka ei ole niin pitkä ollenkaan.
Tarkasti on ohjeistettu ja vanhemmat ovat toteuttaneet: reput löytyy kaikilta ja kypärät on hienosti repuissa kiinni. Käsi käteen ja parijonossa nenät kohti jäähallia.
Jäähallille saavuttuamme jokainen ottaa penkeiltä oman paikkansa. Iloinen puheen sorina täyttää pukukopin. Jokainen tietää, mitä tehdä.. kengät pois ja luistinta jalkaan. Hienosti jaksetaan odottaa nauhojen sitojaa ja kypärän kiinnilaittajaa. Pikku hiljaa yksi toisensa jälkeen on valmis jäälle. Aikuista Petri ottaa ensimmäiset jäälle vastaan ja luistelevat aikuiset valmistautuvat seuraavien kanssa ryppäittäin jäälle. Lopulta kaikki 45 lasta ovat innokkaasti luukkujen sisäpuolella.
Petri ottaa viskarit ja eskarit omiin treeneihinsä ja muut harjoittelevat kovasti, miten liukkaalla jäällä mennään eteen päin. Pienempien luistelijoiden kohdalla kuuden kerran harjoittelu oli tuonut huimaa kehitystä. Juuri kolme vuotta täyttäneet osoittivat huimaa kehitystä. Pari esimerkkiä ja pientä pyllähdystä ja sitten mentiin. Päiviiii katso! Katso mua!! Mä osaan.. kuului kaukalon laidalle. Ja mä huutelin ympäriinsä.. HYVÄ ja peukkua ylös. Oho.. hupsis.. testasitko, onko jää kova :-D
Viimeisellä kerralla jokainen pääsi itse ylös ilman tukea ja pystyi seisomaan jäällä. Suurin osa liikkui myös itsenäisesti. Isommat oppivat myös löytämään luisteluasentoa ja liuttamaan luisteluaan luistelupotkuin eteenpäin.
Kaukalon laidalta oli ilo seurata, kuinka yksilöllisesti Petri kävi myös pienempien luona ja neuvoi, miten pysyy pystyssä. Hän on kyykyssä lapsen edessä ja pyytää katsomaan häntä silmiin... ei alas vaan silmiin. Kädet rentoudutetaan ja polvet notkolle... ja oho.. pienimmätkin toimivat näin. Se ilo ja riemu onnistumisista huokui kaikkialla. Joku toki totesi, että tää luistelu ei ole ihan mun lempipuuhia, mutta harjoittelen silti.
Viimeinenkin kerta siis päättyi ja Pienissä ryppäissä siirryttiin koppiin riisumaan luistimia. Isommat ottivat omat luistemensa pois ja toimivat hyvinkin omatoimisesti. Pienemmät tarvitsivat enemmän apua. Juomat odottivat valmiita pöydällä ja hyvinkin punaposkiset Poijulaiset lähtivät kohti päiväkotia täyttämään nälkäisiä vatsojansa herkullisella broilerkiusauksella.
Tarkasti on ohjeistettu ja vanhemmat ovat toteuttaneet: reput löytyy kaikilta ja kypärät on hienosti repuissa kiinni. Käsi käteen ja parijonossa nenät kohti jäähallia.
Jäähallille saavuttuamme jokainen ottaa penkeiltä oman paikkansa. Iloinen puheen sorina täyttää pukukopin. Jokainen tietää, mitä tehdä.. kengät pois ja luistinta jalkaan. Hienosti jaksetaan odottaa nauhojen sitojaa ja kypärän kiinnilaittajaa. Pikku hiljaa yksi toisensa jälkeen on valmis jäälle. Aikuista Petri ottaa ensimmäiset jäälle vastaan ja luistelevat aikuiset valmistautuvat seuraavien kanssa ryppäittäin jäälle. Lopulta kaikki 45 lasta ovat innokkaasti luukkujen sisäpuolella.
Petri ottaa viskarit ja eskarit omiin treeneihinsä ja muut harjoittelevat kovasti, miten liukkaalla jäällä mennään eteen päin. Pienempien luistelijoiden kohdalla kuuden kerran harjoittelu oli tuonut huimaa kehitystä. Juuri kolme vuotta täyttäneet osoittivat huimaa kehitystä. Pari esimerkkiä ja pientä pyllähdystä ja sitten mentiin. Päiviiii katso! Katso mua!! Mä osaan.. kuului kaukalon laidalle. Ja mä huutelin ympäriinsä.. HYVÄ ja peukkua ylös. Oho.. hupsis.. testasitko, onko jää kova :-D
Viimeisellä kerralla jokainen pääsi itse ylös ilman tukea ja pystyi seisomaan jäällä. Suurin osa liikkui myös itsenäisesti. Isommat oppivat myös löytämään luisteluasentoa ja liuttamaan luisteluaan luistelupotkuin eteenpäin.
Kaukalon laidalta oli ilo seurata, kuinka yksilöllisesti Petri kävi myös pienempien luona ja neuvoi, miten pysyy pystyssä. Hän on kyykyssä lapsen edessä ja pyytää katsomaan häntä silmiin... ei alas vaan silmiin. Kädet rentoudutetaan ja polvet notkolle... ja oho.. pienimmätkin toimivat näin. Se ilo ja riemu onnistumisista huokui kaikkialla. Joku toki totesi, että tää luistelu ei ole ihan mun lempipuuhia, mutta harjoittelen silti.
Viimeinenkin kerta siis päättyi ja Pienissä ryppäissä siirryttiin koppiin riisumaan luistimia. Isommat ottivat omat luistemensa pois ja toimivat hyvinkin omatoimisesti. Pienemmät tarvitsivat enemmän apua. Juomat odottivat valmiita pöydällä ja hyvinkin punaposkiset Poijulaiset lähtivät kohti päiväkotia täyttämään nälkäisiä vatsojansa herkullisella broilerkiusauksella.
Kommentit
Lähetä kommentti